Sivut

11.6.2017

Seurustelu, läheisriippuvuus ja hoitoon hakeutuminen ensimmäisen kerran v. 2008

Vuosia kului ja meno jatkui aina samana. Edes seurustelusuhteet eivät "rauhoittaneet" minua. Juomaan oli päästävä edelleen ainakin kerran viikossa, välillä useamminkin. Ennen baariin menoa join aina tuhdit pohjat kotona. Kapakassa sitten tankattiin lisää nopealla tahdilla. Tämä hallitsematon juominen aiheutti minulle pahoinvointia jo baarissa. Oksensin monet kerrat kuppiloiden vessoissa, mutta en osannut hävetä asiaa siinä hetkessä runsaan humalatilani vuoksi. Osasin myös näytellä (joskus) selvempää kuin mitä oikeasti olin. Jouduinpa pari kertaa aggressiivisen portsarin käsittelyynkin, minut kirjaimellisesti paiskattiin ulos eräästä yökerhosta 2000-luvun alussa. En suinkaan ollut ainoa kenelle kävi samoin... Mutta oli jälleen kerran ihmeellistä, ettei minulle käynyt mitään. Henkisiä vammoja tapaus kuitenkin aiheutti minulle vain lisää.

Ensimmäisen seurustelusuhteeni aikoina, suhteen alussa mokailin itsekin humalapäissäni. Mustasukkaisuudesta johtuen (luulin miesystävälläni olleen säpinää jonkun toisen naisen kanssa) "kostoksi" suutelin toista miestä eräässä yökerhossa. Kaduin ja häpesin kovasti tekoani tuolloin, enkä sen jälkeen moista enään tehnyt. Tapahtuneesta aiheutui kuitenkin jatkuvaa epäluottamusta suhteeseen molemminpuolin. Jotenkin ihmeen kaupalla tämä suhteeni kesti n. 8v. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyseinen parisuhde ei ollut millään tavalla terveellä pohjalla. En osannut lähteä suhteesta, koska olin myös läheisriippuvainen. Tämänkin asian olen ymmärtänyt vasta pari vuotta sitten. Kokemani ikävät asiat suhteessa loivat minuun jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja epäilin pettämistä lähes kokoajan. Suhteen loppuajoilla minulle selvisi, että miesystäväni oli pettänyt minua. Hän ei itse sitä koskaan minulle myöntänyt, mutta silloin päätin, että oli aika erota.

Mennään vuoteen 2008. Tuolloin olin siis vielä parisuhteessa. Oli muistaakseni ollut jonkun hyvän ystävän synttärijuhlat ja olimme olleet baarissa jälleen kerran juhlimassa. Muistikuvat ovat hyvin hataria tästä illasta. Olimme tulleet kotiin, mutta en muista siitä mitään. Se mitä edelleen muistan on, että löysin itseni silloisen kotitaloni (kerrostalo) hissistä vähissä vaatteissa. Olin siis lähtenyt omasta asunnostani käytävälle ja hissiin. Muistan itkeneeni ja olin todella kovassa humalassa. Jotenkin löysin kuitenkin takaisin omaan asuntooni. Aamulla minut valtasi hirveä ahdistus, pelko ja valtava häpeän tunne. Entä jos joku oli nähnyt minut vähissä vaatteissa talon käytävillä haahuilemassa?! Entä jos pahimmat kauhuskenaariot olisivat toteutuneet: Jos olisin loukannut itseni tai jopa menettänyt henkeni tuon känniseikkailuni takia. Taas olin saanut kokea Korkeimman varjelluksen tuossakin tilanteessa. Silloin ajattelin sen olevan vain humalaisen tuuria, ettei mitään kauheuksia päässyt sattumaan.

Tuon tapahtuneen jälkeen pelko ja häpeä kasvoi niin suureksi, etten voinut pariin päivään poistua asunnostani. Järkyttävästä krapulasta selvittyäni aloin miettimään, ettei näin voinut enään jatkua. Jotain oli tehtävä. Tajusin, että juomisestani aiheutui minulle hyvin paljon ongelmia. Ajattelin, että vähentää pitäisi (en uskaltanut ajatella lopettavani juomista kokonaan), mutta mikä avuksi. Selailin nettiä ja luin Redin (nuorten päihdeasema) toiminnasta. https://www.ouka.fi/oulu/terveyspalvelut/avohoito-a-klinikka-ja-redi
Jostain sain voimia raahautua eräänä aamuna kyseiseen paikkaan hoitoon. Redi sijaitsi tuolloin Oulun keskustassa, kävelymatkan päässä silloisesta kodistani. Minulla oli erittäin vainoharhainen olo kävellessäni hoitoon. Päässäni takoi vain lause: "Kaikki tietää..!" Toivon, ettei kukaan tuttu näkisi minua.

Hoito Redillä kesti n. 3kk. Käynneistä oli minulle apua ja olin koko tuon ajan täysin juomatta. Sen jälkeen olikin liian hyvä olo kaikesta ja päätin palkita itseäni hieman juomalla alkoholia. Olin heti samassa pisteessä kuin aikaisemmin ennen hoitoon tuloa. Koin lopulta, ettei Redillä pystytty auttamaan minua täysin kokonaisvaltaisesti, joten pyysin päästä mielenterveystoimiston asiakkaaksi keväällä 2008.

Ei kommentteja: