Tämä ns. henkinen kiusaaminen alkoi, kun olin 3.luokalla. Minulla alkoi luokan muihin tyttöihin verrattuna aikaisemmin murrosikä. Olen rakenteeltani ollut aina isokokoinen, kuitenkin normaalipainoinen. Jos olisin ollut ylipainoinen, se ei siltikään oikeuta ketään kommentoimaan kenenkään ulkonäköä millään tavalla. Kaverini olivat hyvin hoikkia tyttöjä. Muistan kuinka he monet kerrat valittelivat (naureskellen) isoon ääneen olevansa läskejä ja kuinka heidän tulisi laihduttaa (olin siis heidän kanssaan näissä tilanteissa). Joka kerta tuon kuuleminen tuntui minusta todella pahalta. Pidättelin vain itkua ja lähdin pois tilanteesta sanomatta yhtään mitään. Tiesin, että he kohdistivat nuo sanomisensa minuun, koska olinhan painavempi kuin he.
Tuolloin lapsena en ymmärtänyt miten minun olisi pitänyt toimia kyseisissä tilanteissa. Vaikenin siis asiasta joka kerta. Näin aikuisena, kun asiaa olen käynyt läpi (terapiassa), tiedän, että pelkäsin tulevani hylätyksi, jääväni ilman ystävää. Pyrin siis miellyttämään kavereitani, olin hiljaa, koska halusin vain olla hyväksytty sellaisena kuin olen.
Minua kiusattiin ala- ja yläasteella myös hiusteni takia. Jouduin kuulemaan monet kerrat "pottatukka"-huutoja erään pojan suusta, kun hän näki minut koulun käytävillä. Myös kahta ystävääni kiusattiin. Heille huudeltiin todella paljon ilkeyksiä koko yläasteen ajan. En uskaltanut puolustaa heitä, koska pelkäsin, että minua alettaisiin kiusaamaan taas enemmän.
Kyllä lapset osaavat olla julmia toisiaan kohtaan. Onneksi kuitenkin nykyään kouluissa tiedostetaan nämä asiat paremmin ja puututaan tehokkaammin kiusaamiseen. Tietynlaista turvaa kouluihin tuo varmasti myös koulupoliisi. http://yle.fi/uutiset/3-8833860
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti