On mulla paljon positiivisiakin asioita tapahtunut tässä... Sain jo 3-vuotta raittiutta täyteen syyskuun 29. päivä. Kyllä vaan tämä raitiselämä on niin paljon parempaa elämää, kuin se mun aikaisempi elämä. Se oli yhtä kärsimysnäytelmää, jolloin pakenin kokoajan negatiivisia tunteitani. Tiedättekö, että vaikka olen päässyt vapaaksi viinanhimosta niin silti näen vieläkin joskus unia siitä, että olen retkahtanut juomaan. Se on aika merkillistä, että niitä unia vain tulee, koska en todellakaan haaveile siitä vanhasta elämäntyylistäni enään yhtään.
Viinanhimo on poissa, mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että herkuttelen usein irtokarkeilla, mistä on aiheutunut mulle sitten painonnousua. Otin tämän asian puheeksi mun hoitoneuvottelussa viime viikon keskiviikkona. Sanoin lääkärilleni ja omahoitajalleni, että tuota tunnesyömistä on varmaan ollut mulla aina, mutta nyt se on jotenkin päässyt tämän ahdistuksen myötä lisääntymään. Muutama vuosi sitten (juoma-aikoinani) söin todella isoja ruoka-annoksia joka kerta, eli söin itseni aina ähkyyn. Sen lisäksi mässäilin kekseillä ja muilla herkuilla, joten paino pääsi tietenkin välillä nousemaan ja mielialat laski sen myötä.
Nykyään syön kaikessaan pieniä ruoka-annoksia 2-3 tunnin välein ja en ostele herkkuja (keksejä, leivoksia ja jäätelöä) itselleni kaappeihin. Vettä pyrin juomaan aina lasillisen joka ateriaa ennen. Mutta tosiaan nuo irtokarkit on nyt tulleet haasteeksi mulle... Ruokaostoksilla koitan kuitenkin valita vähärasvaisia tuotteita ja vähäsuolaisia/vähäsokerisia tuotteita. Kiinnostusta korvata valkoinen sokeri esim. intiaanisokerilla tai kookossokerilla on, mutta vielä en ole kokeillut niitä makeuttajana. Aamuteehen käytän hunajaa ja käytän sitä myös muutenkin esim. puurossa antamaan hieman makeutta. Olen erittäin kiinnostunut ylläpitämään kevyttä ruokavaliota, koska mun mieli pysyy myös sitä kautta suht. virkeänä. Mutta tähänkin asiaan saan nyt viimein apua, pääsen käymään ravitsemusterapeutilla marras-joulukuun aikana. Luottavaisin mielin tässä tuota ensimmäistä käyntiä odottelen. :) Ja vaikka mun paino onkin päässyt hieman nousemaan niin se ei määritä minua millään tavalla ihmisenä. Olen kaunis aivan kaikenkokoisena, koska se kauneus kumpuaa mun sisimmästäni! :)
Nyt vielä asiaa ammatinvalinnanohjauksesta. Olen tähän mennessä käynyt pari kertaa ohjaajan luona ja ensimmäiset ammantinvalintatestit on tehty. Tulevana maanantaina kuulen tuloksia niistä sitten. Kovasti mulla on edelleen se tunne läsnä, että en tule palaamaan enään lähihoitajan työhön. Mua kiinnostaa todella paljon kaikenlainen luova työ! :) On kuitenkin hyvä, että tässäkin asiassa edetään hitaasti nyt eteenpäin.
Tähän loppuun kerron vielä asiasta, josta oon ollut todella innoissani! Mulla on tämä voimauttavan valokuvauksen ryhmä vielä menossa ja viime viikon torstaina päästiin sitten ottamaan toisistamme kuvia. Tuosta koko hommasta voisin kertoa sitten enemmän ensi kerralla ja voin julkaista muutaman kuvankin tänne blogiini! :)
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, terkuin Katri. :)
