Työpaikkakiusaamisesta

Eilen aamulla silmiini osui juttu työpaikkakiusaamisesta. Tässä linkki juttuun: https://yle.fi/uutiset/3-9838103 Olen jo aiemmin kertonut blogissani, että minua kiusattiin lapsena koulussa. Myös työpaikkakiusaaminen koskettaa minua henkilökohtaisesti, jouduin kokemaan tämänkin raskaan asian 10-vuotta sitten. Muistan tuon kaiken tapahtuneen edelleen erittäin hyvin. No mutta kuitenkin, sain sydämeeni vahvasti tunteen, että haluan ehdottomasti avata myös tämän vaikean aiheen blogissani. Tämä aihe koskettaa varmasti myös monia muitakin ihmisiä minun lisäkseni. Haluan kertoa mitä tänä päivänä uskovana ihmisenä ajattelen tuostakin kaikesta tapahtuneesta ja tästä ihmisestä, joka halusi olla minulle ilkeä.

Aloitin tosiaan jo alkuviikosta kirjoittamaan tätä juttua ja tänä aamuna mietin, että nyt olisi hyvä aika kirjoitella tämä teksti valmiiksi. Mulla on ollut tässä koko viikon aivan mahdoton "paperisota", kun olen joutunut toimittamaan hirveän määrän lappuja eri virastoihin, on mennyt aika lailla voimat tuossa hommassa jo. Harmittaa hieman, että tässä elämäntilanteessa on tavallaan "riippuvainen" Kelan maksamista tuista. Uskon kuitenkin edelleen, että tulevaisuudessa tulen työllistymään, jos en enään kokopäiväisesti niin ainakin osa-päiväisesti. :)

Mutta nyt vuoteen 2007. Tuohon aikaan olin työskennellyt jo 3-vuoden ajan iltapäiväkerhon ohjaajana Jäälissä. Työt kuitenkin loppuivat minulla ja muilla ohjaajilla kunnan päätösten vuoksi. Oli siis aika etsiä työtä muualta. No kävi niin, että pääsin aloittamaan työt uuden työnantajan palveluksessa jo heti elokuun alussa. Se, että kaikki oli minulle aivan uutta tuolloin, jännitti minua todella paljon. Kiusaaminen alkoi heti, kun aloitin tässä uudessa työssäni. Kiusaaja oli eräs nainen. Tämä nainen huomasi, että olen perusluonteetani herkkä ja kiltti ihminen, joten olin hänelle helppo kohde. Hän pyrki joka päivä nolaamaan minut muiden ihmisten nähden. Tämä oli siis henkistä kiusaamista. Nainen yritti nujertaa minut aivan täysin. Joka päivä tuon kuukauden ajan, kun pääsin töiden jälkeen kotiin minä vain itkin. Samalla myös viha sisälläni kasvoi tuota ihmistä kohtaan.

Erityisen raskaalta tuntui etenkin yhden kerran, kun kiusaaja teki minut naurunalaiseksi lapsiryhmän edessä. Nainen onnistui manipuloimaan erään toisenkin ihmisen minua vastaan. En kuitenkaan ollut ainoa ihminen, joka joutui työpaikkakiusaamisen uhriksi tuolla työpaikalla. Myös yksi miesohjaaja oli saanut kokea tällaista samaa ilkeää kohtelua jo pitkään. Tämä kyseinen mies kertoi itse minulle siitä. Muistan yhdenkin kerran, kun nämä kaksi naista naureskelivat yhdessä miesohjaajan ulkonäölle ja tekivät hänestä pilkkaa.

Yritin parhaani mukaan selvitä tuossa työssä, mutta kiusaaminen vaikutti muhun tosi voimakkaasti, se todellakin vei multa kaikki voimat. Yritin alussa miettiä miten saisin kiusaamisen loppumaan. Olin jopa niin rohkea, että sanoin kiusaajalleni kahden kesken, että koin olevani loukattu. Nainen naureskeli ivallisesti ja pyysi anteeksi, mutta tuo anteeksipyyntö oli hänelle vain sanahelinää, sama homma vain jatkui. Anteeksipyyntö ei siis tullut sydämestä. Olin jo niin loppu, että päätin lopulta irtisanoutua tuosta työpaikasta. En kertakaikkiaan vaan kyennyt olemaan enään siellä.

Irtisanoutumisesta aiheutui mulle sitten karenssi, joten sain taistella vielä pitkään tuon koko asian kanssa. Onneksi olen lahjakas kirjoittamaan, sain selvityksessä kerrottua työpaikkakiusaamisesta ja siitä, että voimani olivat täysin loppu, etten enää osannut ajatella edes sitä kuka olisi voinut minua auttaa tuossa tilanteessa. Tuon kaiken jälkeen pyrin "hautaamaan" koko asian niinkuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan, se oli mun selviytymiskeino tuolloin vielä. Lakaistaan kaikki vaikeat asiat maton alle. Mutta niin, myös tämä työpaikkakiusaaminen jätti minuun jälkensä. Se näkyi tietenkin mun ihmissuhteissa ja siinä, etten osannut kovin helposti luottaa uusiin ihmisiin.

Heinäkuussa 2015, kun tulin uskoon, pääsin vapaaksi kaikesta katkeruudesta ja vihasta. Se taakka jota kannoin pääsi musta viimein irti. Vihan ja katkeruuden tilalle tuli rakkaus. Sain uskoa, että olen saanut anteeksi kaikki syntini Jumalan armosta. Siinä hetkessä vapauduin anteeksiantoon samalla kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, ketkä olivat minua joskus satuttaneet elämässäni. Nöyrryin Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Uskoontuloni jälkeen en ole toivonut enään kenellekään minua loukanneelle ihmiselle mitään pahaa. Olen rukoillut tämän minua kiusanneen naisen puolesta, että hän löytäisi myös Jeesuksen elämäänsä. Nykyään ymmärrän, että hänellä oli varmasti todella paha olla oman itsensä kanssa, kun kohteli minua niin ilkeästi. Mutta nyt se tärkein viesti tähän kohtaan: Jeesus Kristus on meidän toivomme täällä, Hän on avain muutokseen elämässä. Hän kutsuu meitä jokaista luokseen.

Kirje efesolaisille 6:10-17
Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maan hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.

Uusia tuulia

Näin sadepäivän kunniaksi ajattelin, että nyt on hyvä aika päivittää tänne kuulumisia. Jokunen tovi tässä on vierähtänytkin viimeisimmästä kirjoituksestani... Mutta niin, kuten otsikkokin jo kertoo, uusia tuulia on tullut minun elämääni jälleen! :) Kerroin viimeksi tuosta voimauttavan valokuvauksen ryhmästä. Pääsin haastatteluun, joka oli viime viikon torstaina. Ihme ja kumma mua ei kauheasti edes jännittänyt tuo haastattelu. Odottelin omaa vuoroani hyvinkin rauhallisena ja itse haastattelutilannekin sujui minusta hyvin. Jännitän monesti uusia tilanteita, mutta tuossa tilanteessa mulla oli jotenkin erityisen rauhallinen fiilis. Haastattelu oli suht. nopea ja minulle kerrottiin, että sinä samana päivänä klo 16 mennessä tulee tekstari onko tullut valituksi ryhmään. No mä en ehtinyt kuin bussiin nousta, kun mun kännykkä jo piippasi viestiä tulemaan. Viestissä luki, että mut oli valittu ryhmään! Olin todella innoissani ja iloinen, kun tuo tieto mut tavoitti! :)

Tällä viikolla oli sitten ensimmäinen ryhmäkokoontuminen. Tuolle ensimmäiselle ryhmäkerralle valikoin muutaman itselle tärkeän valokuvan. Mulla meni vähän aikaa oppia tulostamaan valokuvia valokuvapaperille, mutta homma kuitenkin onnistui lopulta. Kyllä mun sielu vaan iloitsee aina, kun saan kokeilla ja oppia uusia asioita elämässä! :) Kun sitten torstai-aamuna odottelin omaa esittelyvuoroani tuossa uudessa ryhmässä, jännitys vain kasvoi kasvamistaan. Nukuin edellisen yön todella huonosti ja sain muutaman paniikkikohtauksen yön aikana. Stressi oli vain niin kova, että sen vuoksi yö oli todella rauhaton. Kerroin heti oman puheenvuoron saatuani kovasta jännityksestäni. Mulla se tilanne yleensä vähän helpottaa, kun sanon ääneen sen oman senhetksen tunteeni ja olotilani. Kaikki meni kumminkin ihan hyvin ja odotan jo innolla seuraavaa ryhmäkertaa!

Kuntouttavan työn tilanne on nyt tällähetkellä se, että sopivaa paikkaa ei ilmeisesti löydy minulle tänä syksynä. Totesin ohjaajalleni, ettei se haittaa minua, en siis ole pettynyt, koska olen kuitenkin tuossa valokuva-ryhmässä, joka kestää marraskuun puoleenväliin saakka. Tulevaisuus mietityttää kuitenkin välillä ja sen vuoksi olen toivonut pääseväni ammatinvalinnan ohjaukseen, koska koen, että en voi palata enään lähihoitajan työhön.
Joskus varmaan n. 15-vuotta sitten olen viimeksi käynyt ammatinvalinnan ohjauksessa, mutta siitä on jo niin kauan aikaa, että moni asia on kerennyt muuttua tässä vuosien varrella. On ihan hyvä juttu päästä päivittämään tuokin asia, josko näihin mun tulevaisuuden suunnitelmiin tulisi edes vähän jotain selkoa...

Mutta nyt onkin aika toivottaa kaikille
hyvää sunnuntai-illan jatkoa
ja aurinkoisia tulevia syyspäiviä! :)
Terveisin Katri