Tunteiden vuoristorataa

Viikkoon on mahtunut monenlaista tapahtumaa... Juuri nyt mulla on ahdistunut, väsynyt ja surumielinen olo. Aamulla kun heräsin, oloni oli suht. ok ja olin saanut nukuttuakin hyvin. Epävakaa persoonallisuushäiriössä on tyypillistä mielialojen suuri vaihtelu. Tässä on kuitenkin vähän tullut edistystä omalla kohdalla. Pystyn hallitsemaan tunteitani paremmin kuin mitä esimerkiksi neljä vuotta sitten. Silloin kävi monesti esimerkiksi niin, että suutuksissani lennätin yleensä kaukosäätimen lattiaan tai löin nyrkkiä seinään. Lensipä joskus ne kännykätkin seinään ja yhden entisen poikaystävän pornolehdetkin tuli revittyä tuhansiksi palasiksi, jos ne osuivat kohdalleni, kun olin raivostunut jostakin. Vaikeita aikoja nuo. Surullista muisteltavaa. Tuohon pornoon liittyen vielä...olen aina ollut pornoa vastaan. Se on myös yksi paholaisen aikaansaannos (illuusio) maailmassa ja on  vahvasti yhteydessä ihmiskauppaan. Tässä nettisivusto, jos haluat lukea lisää asiasta: http://www.vapautauhri.fi/

Mutta mulla on tosiaan hyvin tyypillistä se, että tunteet vaihtelee päivän aikana paljonkin. Huonosti nukuttu yö ja stressi lisäävät erityisesti mielialojen vaihteluita. Nyt viimeisen kahden viikon aikana on ollut todella kova stressi liittyen mun raha-asioihin. Niin pääsin tällä viikolla kirjoittamaan elämäni ensimmäiset kauppakirjat. Myin omistamani sukuni vanhan tilan. Olihan se hieno juttu, kun kauppa toteutui kuitenkin lopulta, vaikka siinä tulikin niitä muutamia muuttujia matkan varrella! :) Että rikastuinko minä nyt? Ei, en rikastunut, mutta sanotaan vaikka näin, että tässä mentiin taas askel eteenpäin mun elämässä, kohti parempia aikoja. Enkä mä edes halua rikastua, ei mitkään rikkaudet tee mua onnelliseksi tässä elämässä. Tää pitää vielä kertoa, mua ilahdutti tällä viikolla myös haastattelukutsu omaa itseä etsimässä-ryhmään ja paljon muutakin positiivista on tässä viikossa. :) No nyt voin jo todeta, että vähän helpottaa taas tää olo...

Siunausta teille kaikille
tähän sunnuntai-iltaan ja
tulevaan viikkoon! :)
Terv. Katri

Minä menen levolle ja nukahdan,

sitten herään taas aamuun.

Koko yön Herra suojelee minua.

Psalmi 3:6

Koettelemukset elämässä

Tilanteet ja olosuhteet elämässä saattavat muuttua hyvinkin nopeasti. Tämän olen itsekin saanut moneen kertaan kokea tähän mennessä tällä elämäni polulla. Elämässä joudumme kohtaamaan välillä äärimmäisen hankaliakin ja raskaita tilanteita, surua ja monenlaista huolta/pelkoa asioista. Kohtaamme kukin vastoinkäymisiä elämässä, niiltä ei voi kukaan välttyä. Tärkeintä on kuitenkin se mitä ajattelemme näistä koettelemuksista ja miten suhtaudumme niihin.

Tämä on aika mielenkiintoista. Kirjoitin nimittäin tuon ensimmäisen tekstiosion pari päivää sitten eli perjantaina aikaisin aamulla... Mulla oli jotenkin raskas mieli jo tuolloin, koska olin herännyt hirveään painajaiseen, joka tuntui niin todelta... Tuo painajaisuni johtui varmaan siitä, kun luin edellisenä iltana vielä myöhään uutisia Barcelonan terrori-iskusta...:( No kuitenkin, tallensin tuon tekstin perjantai-aamuna tarkoituksenani jatkaa kirjoittamista vielä illalla, mutta tällä kertaa tietokoneeni näyttö sitten vuorostaan hajosi. Sain tänään kuitenkin uuden näytön ja koin, että nyt on oikea hetki kirjoittaa valmiiksi tämä luonnosteksti.

Mutta kylläpä vaan osui tämä mun perjantai-aamuna päätetty aihe todella hyvin tähän hetkeen ja juuri tähän viikonloppuun...Tässä sen todellakin huomaa, miten tilanteet muuttuvat elämässä joskus hyvinkin nopeasti. Jotenkin vielä nytkin on vaikea uskoa, että täällä meillä Suomessa tapahtuisi näin hirveitä ja järkyttäviä asioita kuin mitä nyt perjantaina iltapäivällä Turussa tapahtui... https://www.mtv.fi/uutiset/aihe/turun-puukotus/6541816#gs.gJ3otnk

No perjantai-ilta tai oikeastaan koko loppuilta meni mulla sitten tietenkin uutisia seuratessa hyvin järkyttyneenä. Lauantaikin meni aikalailla samoissa tunnelmissa. Tuli niin surullinen ja raskas mieli itselle kaikesta siitä mitä kuulin tästä teosta...:(
Maailman pahuus on ollut kokoajan läsnä myös meillä Suomessakin, mutta jotenkin se tuli nyt niin vahvasti vasten kasvoja kuultuani tästä hyökkäyksestä, kun avasin tv:n. Sitä vain jotenkin pysähtyy ja kysyy, että miksi. Näiden iskujen tarkoitushan on juurikin se, että ne pääsisivät ruokkimaan vihaa ja pelkoa ihmisten välille.  Mun turvallisuuden tunne järkkyi kyllä hetkellisesti etenkin tämän Turussa tapahtuneen terroriteon vuoksi, voin sen täysin rehellisesti todeta. Mutta kuten mediassa on puhuttu, pelolle ei saa antaa valtaa. Jos kuitenkin kokee, että ahdistus vain kasvaa niin olisi hyvä hakea itselleen apua. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin omien ahdistavien ajatusten ja tunteidensa kanssa.

Jumala puhuu sanassaan meille kaikille ihmisille näin:

Olen puhunut teille tämän, 

jotta teillä olisi minussa rauha. 

Maailmassa te olette ahtaalla,

mutta pysykää rohkeina:

minä olen voittanut maailman".

Joh. 16:33

Alkusyksyn kuulumiseni

Terapiat ovat jälleen käynnistyneet ja minulla on ollut erittäin positiivinen mieli sen vuoksi! :) Mutta palataan vielä hetkeksi menneeseen kesään... Viime kesään verrattuna mielialani on ollut suhteellisen hyvä koko ajan. Toisaalta taas jouduin tänä kesänä tekemään kovasti töitä sen eteen, että mielialani pysyisi suhteelllisen positiivisena... Kesä on yleensä ihmiselle sitä aikaa, kun tehdään kaikkea mukavaa, reissataan, ym. Minä en ole päässyt "lomailemaan", koska rahatilanteeni on huono ja se on ollut sitä jo useamman vuoden ajan... Tämä johtuu siitä, että  velkaannuin juomisvuosinani.

En siis kykene matkustelemaan ja reissaamaan niinkuin "normaalit" ihmiset yleensä tekevät, koska kaikki se vähäinen raha mitä saan menee minulla elämiseen, mitään ei jää säästöön. Nämä raha-asiat turhauttaa mua välillä aika paljonkin... Yritän kuitenkin ajatella tässäkin asiassa kärsivällisesti, että kyllä tämä homma vielä jonain päivänä taas "normalisoituu", tulee kuntoon. Olen oppinut, että pitää olla kiitolllinen ja onnellinen siitä mitä on ja oon sit koittanu luovia ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä itselleni...Mutta, ymmärrätte varmaan, että välillä se kuitenkin tekee todella kipeää, kun kuuntelee juttuja toisten ihmisten hauskoista lomareissuista samalla, kun itse pyörin vain tätä samaa ympyrää täällä kotikaupungissani...Viime kesänä pääsin sentään Helsingissä käymään ja sekin piristi jo hyvinkin paljon, kun maisema vähän edes vaihtui! :)


Nyt sitten tähän päivään...Minulla oli aamulla hoitopalaveri, jossa käsiteltiin mun tämänhetkistä kokonaisvaltaista tilannettani. Koska oloni on parantunut nyt huomattavasti, päätettiin, että koitetaan aloittaa kuntouttava työtoiminta, jos sopiva paikka löytyisi. Osa ryhmistä on jo alkanut, joten nähtäväksi jää pääsenkö vielä tänä syksynä aloittamaan tuon kuntouttavan työn. Puhuimme myös omaa itseä etsimässä-valokuvausryhmästä, johon olisin todella halukas pääsemään. Olisi kyllä todella mahtava juttu, jos pääsisin edes tähän kyseiseen ryhmään. Enemmän ehkä odotankin juuri tuohon valokuvaus-ryhmään pääsyä...En siis olisi pettynyt, vaikka kuntouttavan paikka vielä jäisikin odottamaan talveen...Uskon, että Taivaan Isä järjestää tämänkin asian niin kuin on tarkoitettukin. Ja sitähän se usko on, luottamista siihen mitä ei vielä näe...:)

Hän, joka antaa kylväjälle siemenen 

ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen

ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii

teidän hyvyytenne sadon karttua. 2. Kor. 9:10

Omien rajojen asettaminen

Vielä muutama vuosi sitten en osannut laittaa toisille ihmisille minkäänlaisia rajoja. Syy tähän oli se, että olin läheisriippuvainen. Tajuan sen nyt, että tämä kierre alkoi jo lapsuudestani. Minulla oli niin kova pelko joutua hylätyksi, että yksinkertaisesti jouduin miellyttämään muita ihmisiä, mikä tuotti minulle itselleni tietenkin vain kärsimystä. Tämä kierre sitten vain jatkui pitkälle aikuisikään asti. Erityisesti kykenemättömyys laittaa rajat toiselle ihmiselle näkyi ensimmäisessä parisuhteessani hyvin vahvasti. Kun sitten lopulta jouduin petetyksi, tajusin, ettei homma voisi enään jatkua. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin kykenin päästämään lopullisesti irti tuosta ihmissuhteesta. Tunsin lopulta tulleeni hyväksikäytetyksi.

Minulla on muutenkin ollut vaikeuksia ilmaista omia mielipiteitäni noin yleiselläkin tasolla, ettei vain tulisi riitoja ja etten suututtaisi ketään. Itsetuntemisen kautta ja erityisesti uskoontuloni jälkeen olen saanut rohkeutta ilmaista omia mielipiteitäni hyvin avoimesti. Olen alkanut kyseenalaistamaan asioita elämässä, "joojoo-meininki" on taakse jäänyttä elämää! :) Ymmärsin viimeinkin, ettei minun tarvitse miellyttää ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella. Minullakin on yhtäläinen oikeus sanoa asioihin omat mielipiteeni ja voin sanoa ihmisille myös EI ilman syyllisyyden tunteita.

Itseluottamus löytyi siis, kun hyväksyin viimein itseni ja kun rohkaistuin sanomaan ihmisille oman mielipiteeni. Koen, että nykyään minulla on terve itsetunto. Ajattelen menneisyyteni ihmissuhteistani niin, etten kyennyt tuolloin arvostamaan ja rakastamaan itseäni, jolloin automaattisesti kävi vain niin, että minua kohdeltiin huonosti ja käytettiin hyväksi.

Tänä päivänä on paljon helpompaa olla, kun ei ole riippuvainen toisista ihmisistä. Minulla on terveitä ihmissuhteita, joista olen eritäin kiitollinen ja iloinen. Olen myös oppinut, että minun iloni ei ole kuitenkaan riippuvainen muista ihmisistä. Nykyään osaan iloita yksinkin asioista ja olenkin jo kertonut, että iloitsen hyvin pienistäkin asioista todella avoimesti. :)

Tähän onkin hyvä lopettaa tämä tekstini tällä kertaan.

Oikein hyvää viikkoa kaikille ja
aurinkoa jokaiseen tulevaan päivään! :)
Terv. Katri

Syksyä innokkaana odotellen

En nyt muista olenko hoksannut kertoa sitä, että minulla on ollut tässä kesällä taukoa tuosta ryhmäterapiasta. Kesäkuun alussa oli viimeksi ryhmä ja eilen sitten muistin, että en ollut hoksannut laittaa ylös tarkkaa päivää milloin terapia alkaa kesätauon jälkeen. Olin ympyröinyt kalenteriini 8.8. ja 15.8. Minulla oli kuitenkin asioilla käymistä, joten päätin lähteä käymään Tuirakeskuksessa kysymään asiaa. Ja asiahan selvisi, 15.8. pääsen taas jatkamaan ryhmässä. Odotan jo innolla tuota ryhmän alkamista! :)

Ymmärrettävästi myös yksilöterapiassa on tällä hetkellä n. kuukauden mittainen paussi menossa omahoitajani kesäloman vuoksi. Onneksi sain kuitenkin tälle ajalle"varahoitajan" puhelinnumeron mielenterveystoimistoon, jos jokin kriisi yllättäisikin tässä tauon aikana. Ja totta kai, jos tulisi oikein vaikea tilanne, olisi mentävä päivystykseen, jos jostain syystä en saisi yhteyttä tuohon varahoitajaan. Mutta jo pelkästään tieto siitä, etten kuitenkaan jää täysin yksin hankalassa tilanteessa rauhoittaa. Yksilöterapiani jatkuu kuitenkin jo ensi viikon perjantaina, mitä myös odotan jo todella paljon.

Minulla on sitten elokuun puolessa välissä hoitopalaveri, johon osallistuu omahoitajani, omalääkärini, oma työntekijä TYP:stä ja oma sosiaalityöntekijä myös. Mulla on hyvä fiilis oikeastaan koko tulevan syksyn kannalta. Uskon, että minulle löytyy sopiva paikka kuntouttavaan työhön. Juttelin viimeksi omahoitajani kanssa siitä, että mahdollisesti 2pv/vko olisi sopiva määrä olla kuntouttavassa, koska minulla pitää jäädä kuitenkin voimia osallistua terapioihin ja tietenkin pitää ottaa huomioon, jos vielä pääsen tuohon voimauttavan valokuvauksen-ryhmään. Tulevan syksyn innostamana kävin eilen ostamassa itselleni oikein hienon Vallilan kalenterin, johon mahtuu sitten enemmän muistiinpanojani. Minulla kun on tapana kirjoitella kalenteriini aina jokaisen päivän kohdalle vähän asioita jokaisesta päivästä. Joskus tekstiä tuppaa tulemaan paljonkin ja joskus, jos oloni on todella väsynyt fyysisten kipujen (esim. jos olen saanut öisiä paniikkikohtauksia) vuoksi, voi olla että en jaksa tehdä muistiinpanoja.

Haluan kertoa vielä, että mielialani lähtee hyvin helposti laskemaan ja saattaa vajota hyvinkin "synkkiin vesiin". Pitääkseni mielilani suht. rauhallisena ja positiivisena mulle onkin todella tärkeää tietynlaiset rutiinit arjessa. Aamuni alkavat joka kerta rukouksella ja sitten luen yleensä vielä päivän sanan, jonka tekstit ovat siis Raamatusta. Sen jälkeen syön aamupalaa ja laitan musiikit soimaan spotify:sta. Musiikki on myös aina ollut minulle todella tärkeä osa elämääni jo lapsesta lähtien. Kuuntelen monenlaista musiikkia, mutta en sellaista mistä mulle nykyään tulee todella huono olo henkisesti. Uskoontuloni jälkeen ns. "ryyppylaulut" ovat jääneet kuuntelusta pois, koska varsinkin ne muutamat tietyt kappaleet saattavat pahimmillaan aktivoida menneisyyden tuntemuksia...Ja onhan niissä lauluissa sellainen sanoma, mitä en voi itse hyväksyä...Vaikea ehkä selittää, mutta olen nähnyt parhaaksi itselleni toimia näin. Kuuntelen myös erilaista hengellistä musiikkia, virsiä ehkä vähemmän, koska liikutun niistä niin helposti. Kuitenkin joskus, kun sieluni kaipaa lohdutusta, kuuntelen kyllä virsiäkin. Musiikki on minulle siis tietyllä tavalla tunteitten ilmaisua. Välillä on kuitenkin hyvä kuunnella myös hiljaisuutta...:)