Jumala eheytti minäkuvan

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin jo ehtinyt vierähtää pari kuukautta. Olen tänä aikana miettinyt blogin jatkoa ja tullut siihen tulokseen, että tämä kirjoitukseni on viimeinen kirjoitukseni blogiini. Nähtäväksi jää, jatkanko bloggaamista sitten tulevaisuudessa muista aiheista...:) Mutta tosiaan, maaliskuussa mennään jo ja kevät tekee kovasti tuloaan, vaikkakin tällä hetkellä sataa lunta.

Käsittelen tässä viimeisessä tekstissäni oman minäkuvan löytymistä ja eheytymistä niin kuin otsikkokin sen kertoo. Minulla oli tässä viimeinen hoitoneuvottelu Tuirakeskuksessa epävakaatyöryhmän lääkärin kanssa 28.2. Keskustelimme mun kokonaisvaltaisesta elämäntilanteesta ja minulla jäi todella levollinen mieli tapaamisen jälkeen. En ole enään mielenterveyskuntoutuja, olen edennyt siinä määrin paranemisprosessissani, että epävakaa persoonallisuushäiriön oireet eivät enää hallitse minua siten, kuin vielä esim. 2-vuotta sitten.

Haluan rehellisesti sanoa, että ne kaikki vuodet ennen epävakaille suunnattua ryhmäterapiaa olivat minulle erittäin vaikeita. Minulla oli vaikeuksia tulla toimeen itseni kanssa. Ahdistuin, koska oireet hallitsivat minun elämääni siinä määrin, että toimintakykyni heikkeni. Tästä esimerkkinä mm. se, kun jouduin hylätyn lapsen minätilaan: Itkin päivän tai pari niin etten saanut mitään muuta juuri tehtyä. Tuosta minätilasta yleensä sitten aina lopuksi liu'uin rankaisevan vanhemman minätilaan, jolloin  moitin itseä erittäin rumasti. Mieleni sanoi, että olen hirveä, ruma ja että minussa on jotain vikaa, jota ei saada korjattua ikinä.

Muutamia vuosia takaperin uhkasin monesti tehdä itsemurhan (sanallista uhkailua), kun sattui tulemaan jokin vaikea riitatilanne ihmissuhteissa. Kun tasapaino elämästä puuttuu ja kaikki on kaaosta ympärillä ja erityisesti pään sisällä (!) niin se näkyi silloin elämässäni mm. edellä kuvatulla tavalla. Surulliseksi tulen joka kerta, kun muistelen tuota asiaa.

Epävakaa ryhmäterapia ja tietysti myös yksilöterapia siinä rinnalla auttoivat minua ymmärtämään itseäni, jolloin opin tunnistamaan skeemoja ja minätiloja. Näin ollen minulla on nykyään helpompaa kyetä hallitsemaan itseäni vuorovaikutustilanteissa. Tärkeimpänä asiana näen kuitenkin uskoontuloni v. 2015, kun otin Jeesuksen vastaan elämääni. Ymmärsin vähitellen mitä on Jumalan ARMO ja miten suuri asia se on minulle ja meille kaikille ihmisille täällä elämässsä!

Jumalan Sana alkoi vaikuttamaan minussa, koska sydämeni oli avautunut Hänelle. Tajusin, että Jumala rakastaa minua tälläisena kuin olen. Minun ei siis tarvinnut mitenkään muuttaa ensin itseäni, kun päätin, että haluan tulla uskoon. Jokainen ihminen saa tulla Jeesuksen luokse juuri sellaisena, kuin on, tämä on se mahtava totuus! :)  Uskoontullessa minussa käynnistyi prosessi, jossa Jumalan parantava voima (Pyhä Henki) pääsi vaikuttamaan minussa ja vaikuttaa edelleen. Opin rakastamaan ja arvostamaan itseäni. Tämä on saanut aikaan sen, että kaikki tälläiset itsensävahingoittamiset loppuivat ja vapauduin lopulta kokonaan alkoholiriippuvuudesta kesällä v. 2016! :)

Haluan kiittää kaikkia ihmisiä ketkä ovat tukeneet minua tämän blogin kirjoittamisessa ja antaneet positiivista palautetta! Tämä on ollut terapeuttista itsellenikin, kun on saanut käydä läpi vielä tällätavoin koko oman eheytymisprosessin. Vaikka blogini sulkeutuu, kirjoituksiani pääsee kuitenkin lukemaan ja kommentteja saa myöskin halutessaan jättää.

Aurinkoista tulevaa kevättä ja
Jumalan siunausta teille kaikille!
-Katri-