Tähän mennesssä, kun blogi on ollut puoli vuotta aktiivisena luetuimmat tekstini ovat:
1. Kuka olen ja miksi halusin aloittaa blogin kirjoittamisen. 2. Kuvia vuosien varrelta.
3. Seurustelu, läheisriippuvuus ja hoitoon hakeutuminen ensimmäisen kerran v. 2008.
4. Ylpeilyä, taistelua elämästä ja toivon löytyminen. 5. Ajatuksia voimauttavan valokuvauksen päivästä.
Minulla on loppunut nyt syksyllä kaksi terapiaryhmää, joissa kävin säännöllisesti. Ensimmäinen ryhmäterapia, joka loppui marraskuun puolessa välissä oli voimauttavan valokuvan ryhmä. Tämä Omaa itseä etsimässä-ryhmä oli erittäin tarpeellinen omalla kohdallani. Opin katsomaan itseäni armollisemmin ja lempeämmin, löysin sen (kadoksissa olleen) pienen lapsen, joka minussa edelleen on, vaikka aikuinen olenkin. Kaikissa meissä ihmisissä on se pieni lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja hoivaa. Ihan sama minkä ikäisiä olemme, minä ajattelen, että ihminen on lapsi koko elämänsä ajan. Koostin ryhmän tehtävistä eli valituista valokuvista itselleni hienon kansion, joka jää muistoksi minulle terapiasta. Sitä selaillessa voivat läheiseni palata muistelemaan minua, sitten kun minä siirryn ajasta ikuisuuteen, Taivaankotiin. Toivon kuitenkin, että saisin elää pitkän elämän, koska tunnen, että olen päässyt elämään todellista elämää vasta nyt, kun olen päässyt raitistumaan ja tullut uskoon kolme vuotta sitten.
Mun usko vahvistuu joka päivä, luottamus Jumalaan kasvaa, oli olosuhteet sitten mitkä tahansa. Jos ja kun huomaan olevani ahdistuksen ja masennuksen kourissa tiedän, että mikään ei syökse mua kuitenkaan enään epätoivoon, koska mun elämässä on nykyään toivo ja tuo toivo on Jeesus Kristus. Mä haluan tässä vielä sanoa, että Jumalan Sana on muuttanut mua todella paljon näiden 2,5v. aikana ja joka päivähän sitä oppii uusia asioita elämässä, kunhan vaan muistaa pysyä nöyränä.
Käyn seurankuntien eri tilaisuuksissa ja raamattupiireissä sekä seuraan kristillistä mediaa. Yhteys Jeesukseen on kokoajan ja rukoilen päivittäin. Korostan, että usko ei ole minulle suorittamista, vaan mä saan elää vapaana kaikesta suorittamisesta. Olen myöskin viime aikoina kuunnellut netissä paljon hyviä puheita elämän eri kriiseistä osoitteessa http://www.toivonpuheita.fi/ . Tuolla sivustolla pastori, terapeutti ja sielunhoitaja Seppo Jokisen puheet ovat koskettaneet minua erityisesti. Suosittelen sinulle, joka koet itsesi jollaintapaa rikkinäiseksi ehdottomasti tutustumaan tuohon sivustoon. Kyseiselle sivustolle ei ole mitään vaatimuksia ja puheet ovat kaikille ilmaisia kuunnella.
Epävakaaryhmäterapia loppui mulla viime viikolla myöskin. Tämäkin terapia oli erityisen tärkeä minun eheytymistäni ajatellen. Käyttäytymiseni on muuttunut askeleen parempaan suuntaan: Olen oppinut tunnistamaan omia minätilojani ja omia tunnelukkojani. Näiden lisäksi olen oppinut tunnistamaan omia tarpeitani ja ilmaisemaan itseäni rakentavasti. Todella kiitollinen mieli on näistä kahdesta vuodesta epävakaaryhmäterapiassa, olen saanut tarvitsemaani apua! :)
Yksilöterapia mtt:ssa jatkuu vielä, mutta käyntikertoja sinne aletaan harventamaan. Tulevia käyntejä on jatkossa aluksi kahden viikon välein, sitten kerran kuukaudessa ja sitten jatkossa vielä harvemmin. Koen että noin on hyvä toimia mun kohdalla. Mä oon kyllä hyvillä mielin tulevaisuutta ajatellen, odotan jo kovasti tulevaa uutta vuotta 2018! Mua odottaa kuntouttava työtoiminta, koulutuskokeilu ja kaikkea muuta ihanaa ja uutta! Mutta sitä ennen on hyvä rauhoittua joulun viettoon, eli meidän Vapahtajan syntymäjuhlan viettoon. Tänään kävin laulamassa kauneimmat joululaulut Oulun tuomiokirkossa ja kyllä vain herkistyin etenkin muutaman mulle tärkeän laulun kohdalla...
Tähän onkin hyvä lopettaa mun tämän vuoden viimeinen blogitekstini.
Toivotan teille kaikille oikein rauhallista joulun aikaa
ja siunausta uudelle vuodelle 2018! :)
-Katri-
 |
| Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Jes. 9:5 |
2 kommenttia:
Mitenköhän lähes naikki alkoholistit kääntyy uskoon? Mietinpähän vaan, isäni (jo edesmennyt) kääntyi uskoon kun pääsi hetkeksi alkoholismista eroon. Pysyi kyllä uskossa vaikka aloittikin uudelleen. Sama juttu tädillä, saarnaa Jumalasta. Mulla itdelläni on alkoholiongelma, etsin blogeja aiheesta ja törmäsin vain tähän. Ja tätä näkee niin usein että entiset alkoholistit ovat kääntyneet uskoon. Joihan se Jeesuskin viiniä.
Moikka! Hieno juttu, että löysit blogini ja kiva, kun kirjoittelit tänne. :)
Mä ajattelen niin, että ihmisen uskoontulo on täysin Jumalan työtä. Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuu. Kun ihminen ymmärtää avata sydämensä täysin Jumalalle eli nöyrtyä, myöntää omat heikkoutensa ja tunnustaa omat syntinsä Jeesukselle, pääsee eheytymisprosessi alkamaan ja ihminen pelastuu. Minulla tämä prosessi pääsi alkamaan syksyllä v. 2014. Myönsin tuolloin, etten pysty lopettamaan juomista omin voimin. Alkoholismi on sairaus ja retkahtelujakin voi tulla. Minulla retkahteluja tuli silloin, kun yritin omin voimin raitistaa itseäni eri tavoin. Se, että uskossa oleva ihminen retkahtaisi juomaan ei vie pois sitä armoa, jonka hän on saanut Jumalalta, kun on antanut elämänsä Jeesukselle. Jumala on armollinen ja tahtoo, että ihminen kiinnittää katseensä Häneen kaikissa elämän olosuhteissa. Sekin on Jumalan työtä, että ihminen vapautuu riippuvuuksista. Itse tuskailin pitkään sitä, että miksi alkoholihimo ei poistu lopullisesti minusta. Mutta se poistui viimein ja se on täysin Jumalan ihme, että niin lopulta tapahtui. :) Toivottavasti tästä vastauksesta oli sinulle apua. :)
Lähetä kommentti