En siis kykene matkustelemaan ja reissaamaan niinkuin "normaalit" ihmiset yleensä tekevät, koska kaikki se vähäinen raha mitä saan menee minulla elämiseen, mitään ei jää säästöön. Nämä raha-asiat turhauttaa mua välillä aika paljonkin... Yritän kuitenkin ajatella tässäkin asiassa kärsivällisesti, että kyllä tämä homma vielä jonain päivänä taas "normalisoituu", tulee kuntoon. Olen oppinut, että pitää olla kiitolllinen ja onnellinen siitä mitä on ja oon sit koittanu luovia ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä itselleni...Mutta, ymmärrätte varmaan, että välillä se kuitenkin tekee todella kipeää, kun kuuntelee juttuja toisten ihmisten hauskoista lomareissuista samalla, kun itse pyörin vain tätä samaa ympyrää täällä kotikaupungissani...Viime kesänä pääsin sentään Helsingissä käymään ja sekin piristi jo hyvinkin paljon, kun maisema vähän edes vaihtui! :)
Nyt sitten tähän päivään...Minulla oli aamulla hoitopalaveri, jossa käsiteltiin mun tämänhetkistä kokonaisvaltaista tilannettani. Koska oloni on parantunut nyt huomattavasti, päätettiin, että koitetaan aloittaa kuntouttava työtoiminta, jos sopiva paikka löytyisi. Osa ryhmistä on jo alkanut, joten nähtäväksi jää pääsenkö vielä tänä syksynä aloittamaan tuon kuntouttavan työn. Puhuimme myös omaa itseä etsimässä-valokuvausryhmästä, johon olisin todella halukas pääsemään. Olisi kyllä todella mahtava juttu, jos pääsisin edes tähän kyseiseen ryhmään. Enemmän ehkä odotankin juuri tuohon valokuvaus-ryhmään pääsyä...En siis olisi pettynyt, vaikka kuntouttavan paikka vielä jäisikin odottamaan talveen...Uskon, että Taivaan Isä järjestää tämänkin asian niin kuin on tarkoitettukin. Ja sitähän se usko on, luottamista siihen mitä ei vielä näe...:)
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen
ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen
ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii
teidän hyvyytenne sadon karttua. 2. Kor. 9:10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti