Idea blogin kirjoittamisesta lähti elämään vahvasti viime viikolla, kun satuin huomaamaan somessa mielenterveysaiheisen kampanjan (Diagnosis Free Zone). Kampanjan tarkoituksena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyviä ennakkoluuloja ja syrjäytymistä. Koin, että nyt olin viimein valmis antamaan (julkisesti) kasvot tähän kyseiseen kampanjaan. Vierailin myös Sairaankaunis-sivustolla facebookissa ja laitoin merkille, että moni oli jakanut sinne oman tarinansa linkittäen bloginsa osoitteen. Mietin heti voisiko blogin kirjoittaminen sopia myös minulle tässä elämänvaiheessa, kun eheytymisprosessini on tietyllä tavalla vakaalla pohjalla.
Tuumasta toimeen, aloin etsimään tietoa netistä blogin kirjoittamiseen liittyen ja selailin ihan kaikenlaisia elämään liittyviä blogeja. Jostain netistä luin, että kuka tahansa voi aloittaa blogin kirjoittamisen.
Olen lapsuus- ja nuoruusvuosinani kirjoittanut välillä päiväkirjaa ja muutenkin kirjoittaminen on aina ollut yksi vahvuuksistani. Nämä seikat tietenkin vahvistivat päätöstäni luoda oma blogi.
Päällimmäinen syy blogin luomiseen on halu auttaa muita ihmisiä, joilla on samankaltaisia haasteita elämässään. Jos minä voin omalla tarinallani tuoda jonkun elämään toivoa niin se on ihan mahtava juttu!
Lapsuudessani perheeseeni kuului äiti, isä ja kaksi isosiskoa. Äitini sairastui rintasyöpään, kun olin alle kouluikäinen. Hän kuitenkin selvisi siitä rinnanpoistamisella. Muutama vuosi siitä eteenpäin syöpä uusiutui. Vuonna 1995 toukokuussa äitini kuoli syöpään. Elämä oli ollut vaikeaa jo äidin sairastelujen aikana, mutta kun äitini kuoli, jokin minussa myös kuoli tuolloin.
Äidin kuoltua isäni yritti parhaansa, mutta valitettavasti hänen selvitymiskeinoksi suruun tuli erittäin runsas alkoholinkäyttö. Tästä seurasi ikäviä asioita vain lisää ja vanhin siskoni joutui ottamaan enemmän vastuuta minusta ja toisesta siskostani. Kerrottakoon vielä, että isäni viinankäyttö toi ongelmia perheeseeni jo silloinkin kun äitini vielä eli. Ongelmat korostuivat etenkin viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Tietynlainen pelon ilmapiiri oli kokoajan läsnä lapsuudessani.
Vaikka äidin sairastelu ja isän alkoholiongelma varjostivat jollaintapaa lapsuuttani, minulla on onneksi myös paljon hyviäkin muistoja lapsuudestani. Niitä hyviä muistoja olen etenkin tämän vuoden aikana muistellut erityisesti. Äiti oli hyvä leipuri, meillä oli aina kotona jotain hänen leipomaa leipää, pullaa, yms. tarjolla. Talvisin isä vei meidät pilkille ja kävimme myös paljon kelkkailemassa, mäkeä laskemassa, ym. luontoretkillä. Siskoni kanssa leikimme paljon metsissä, rakensimme majoja ja ulkoilimme paljon.
Äidistä minulle on jäänyt hyvä ja kaunis muisto. Hän oli hyvin elämäniloinen ja rohkea ihminen. Haluan vielä tässä palata isäni alkoholiongelmaan...Tarkoituksenani ei ole syyllistää häntä mistään, sillä tiedän, että hän on aina yrittänyt ja tekee tietysti edelleen parhaansa isänä. Mutta myönnettävä on, olen ollut erittäin vihainen hänelle menneistä ajoista aikuisiälle asti. Vasta uskoontuloni myötä olen oppinut olemaan armollinen itseäni kohtaan ja sitä kautta myös muita ihmisiä kohtaan. Olen pystynyt antamaan anteeksi isälleni ne ajat joilloin hän aiheutti surua ja huolta elämääni haitallisella alkoholinkäytöllään. Mutta anteeksianto ei ole tapahtunut hetkessä. Sekin on ollut minulle eräänlainen prosessi, joka on kestänyt noin parin vuoden ajan. Pitää muistaa, että kaikki me teemme virheitä, kukaan ei ole täydellinen ja se tekee meistä ihmisiä.
Haluan korostaa, että blogini on tarkoitettu kertomaan ennenkaikkea minun matkastani elämässä. En tule kommentoimaan isäni tai siskojeni elämää tämän enempää kuin mitä olen edellä kertonut. Koin tärkeäksi kuitenkin kertoa nämä asiat lapsuudestani ja perheestäni. Tarkoitus on kuitenkin käsitellä minun elämääni ennen raitistumista ja raitistumisen jälkeen. Tähän on varmasti hyvä lopettaa tämä ensimmäinen blogitekstini. Hyvin huojentunut ja kiitollinen mieli on, kun pääsin viimein kirjoittamaan ensimmäisen tekstini tänne! ☺ Tästä on hyvä jatkaa matkaa...
Hyvää yötä,
terveisin Katri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti